Vaalihuumaa tai sitten ei

Minä lupailen


Tässä kohtaa pitäisi vissiin kirjoittaa joku hieno yhteenveto kohta lopuillaan olevasta vuodesta. Mutta: nyt ei kerkee, eikä ajatuskaan oikein kulje. Nyt on vauhti päällä ihan jostain muusta.


Olen pari päivää kohnannut nurkkiani  ja yrittänyt hävittää semmosta, jota en enää tarvitse. Neliöitä, nurkkia ja komeroita minulla sattuu olemaan yli tarpeeni.   


En minä mihinkään muuttamassa ole. Ihan muuten vaan päätin terästäytyä. Että pois, pois ja pois vaan kaikki ylimääräinen krääsä. 


Hyvä on tavoite, mutta tuskin minä vieläkään ihan kaikkea raaskin hävittää. Sodan jälkeen syntynyt on ikuinen hamstraaja. En tiedä ovatko muut, mutta minä ainakin. "Jos kuitenkin tarttee" -teemalla sitä työntää komeroihin, varastoihin, milloin mihinkin talteen ihan vaikka mitä. 


Eivät tämän päivän nuoret noin toimi. Heillähän on huusholleissaan hyvinkin väljää ja selkeää. Sellaista yksinkertaista. On sillä joku hieno nimikin, sillä tyylillä. Minimalismia taisi olla.  


Kyllä sen minimalismin meikäläinenkin varmaan oppisi tai saavuttaisi, jos muuttaisin kerran vuodessa (edes kerran viidessä) ja joka kerta pienempään asuntoon. Jos oikein tarkkaan miettii, niin mitä muuta sitä kotiinsa tarttee kuin sängyn, kahvikeittimen, peruna- ja puurokattilan sekä paistinpannun. Ja muutaman kupin, lautasen ja aterimet. 

Tai olisko tuossa sittenkin hyvä olla vielä jotain muuta? Jotain tosi, tosi tarpeellista?

En tiedä, mutta minä lupailen. Lupailen ensi vuodelle, että en enää kerää, enkä hanki sellaista, jota en välttämättä tarvitse. 


Huom. lupailen. Luvata -sanaa en tähän uskalla kirjata. 
Välttämättä -sanastakin voin vielä joutua neuvottelemaan. 
Onneksi huushollissani asuu vain minä.
Hyvää uutta vuotta Ystävät!

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Hyvää uutta vuotta Marjatta!

Tyhjensin huusholliani pari vuotta sitten ja jätin mm. imurin sekä rikkalapion ja -harjan, ne kun on niin ei kompastu roskiin.

Käyttäjän marjattahalkilahtiblogituusisuomifi kuva
Marjatta Halkilahti

Uutta vuotta vaan Sinullekin Seija.

Imuri, rikkalapio ja -harja ovat aina paikallaan. Minä kun en imurista (se metelöi) tykkää, niin city -kämpilläni ei ole edes sitä. On vain rikkalapio ja -harja. Ei ole kyl mattojakaan. Siinä helpotus on se, että lattian kostealla pyyhkäisy on sujuvaa.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Hyvä idea tuo uudenvuodenlupailu!

Käyttäjän marjattahalkilahtiblogituusisuomifi kuva
Marjatta Halkilahti

Nii onkii! Eihän sitä varman päälle uskalla! Lupailla..

Käyttäjän marjattahalkilahtiblogituusisuomifi kuva
Marjatta Halkilahti

Mutta sitten, jos jotain todella luvataan, silloin kyl pitää seistä sanojensa takana.

Käyttäjän RitvaPuolakka kuva
Ritva Puolakka

Hyvää uutta vuotta Marjatta, samoilla linjoilla ollaan!<3

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Hyvää uutta vuotta Marjatta sinne Saloon kaupunkiin jaloon.

Joo se onkin ongelma, kun kaikki mitä omistaa on "tarpeellista". Samat tunteet.
Taannoin tytär totesi, kun kirpputorilla intoilin," tuo kaikki jää sitte minun harmikseni".

En osaa luopua, mutta en juuri ostele uuttakaan.

Käyttäjän marjattahalkilahtiblogituusisuomifi kuva
Marjatta Halkilahti

Hyvää uutta vuotta myös Sinulle Elle.

"Jäävät harmiksemme!" Se taitaa monen nuoren päässä liikkua, jos vanhemmilla on "tupa täys roinaa" ja sellaista, josta nuori ei edes unta näe, että ottaisi omaan kotiinsa joskus tulevaisuudessa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Jatkuva kasvu vaatii aina vain uuden hankkimista. Mitä jos pysähdyttäisiin nauttimaan elämästä ilman varautumista pahimman varalle.

Hyvää alkanutta vuotta 2019, kyllä lupailla saa, mutta elämä on muutakin kuin itsensä piiskaamista.

Käyttäjän marjattahalkilahtiblogituusisuomifi kuva
Marjatta Halkilahti

Kiitos Ari. Kyllä tämä tästä. Kiltisti kyl olen luvannut olla..